torstai 30. kesäkuuta 2016

Osa 6.3

Helmikuussa aloin toteutella suunnitelmia.

Mietin päivittäin tapoja, jolla saisin itseni helpoiten hengiltä.

Yhtenä päivänä, kesken bussimatkan totesin itselleni: "Nyt jos mulla olis ase, ampuisin" Ihan noin vaan. Rupesi naurattamaan. Voi kuinka helppoa. Ihanaa. Helpotus. Mistä ase? Tähän suunnitelmani tyssäsi.

Jäin bussista.

Iso tie. Haa. Silta! Rupesi naurattamaan. Voi kuinka helppoa! Naureskellen lukitsin katseeni vähän matkan päässä olevaan siltaan. Jess! Nyt loppuu.

Pääsin sillalle. Alhaalta kulki autoja. Mietin, kumpaanhan suuntaan menevien puolelle roiskaisen. Ehkäpä tähtään tuohon pienen ruohopläntin kohdalle, joka erottaa liikenteen suunnan. Niin ei satu onnettomuuksia sen enempää. Sillan kupeessa tuuli ja jotakin rännän tapaista tuli alas taivaalta.

Sitten mietin. En olekaan kovin korkealla.
Petyin. Ei tää tästä onnistu. Harmitus. Vastahakoisesti lähdin pois.

Sitten se iski.
Mitähän mä olin tekemässä?

Pelästyin ja itkinkin vähän. Ei minusta ollut edes itseäni tappamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti