Olen kova jännittämään. Kun mieli on edelleenkin siinä tilassa, että pienikin asia kaataa maailman, jännittäminen ei ole hyvä lisä olotilaan.
29.12
"- Eilen ahdisti äänet. Niin hallitsemattomia. Pakko oli päästä pois ja menin katsomaan laineiden liplatusta ja istumaan kivelle. Se helpotti
- Ykskaks tuli ihan hirveä olo. En tiedä miks yritän edes. Huomenna psyka."
Tässävaiheessa ei vielä tarkalleen oikein tiedetty mikä minulla on. En saanut siis minkäänlaista hoitoa. Olin vaan ja odotin, että joku auttaa. Syvin jumitus oli kadonnut. Tilalle tuli joku ihmeellinen paniikki olio joka piti otteessaan. Olio halasi joskus todella kovaa.
Silloin kun, olio halaa ei tiedä miten päin pitäisi olla. Halaukset olivat rajuja. Muistan kuinka, yhtäkkiä sydän hakkasi kovaa, hengitys kiihtyi. Ajatukset tavallaan juoksi, mutta tavallaan pysyivät paikoillaan. Yhtäkkiä saattoi tulla olo, että hyppään parvekkeelta. Ajatusta jotenkin pelästyi ja tuli tunne, että olen tulossa hulluksi. Silloin pääsinkin aika vikkelästi ovesta ulos katselemaan vaikka laineiden liplatusta. Jotain todella keskittymistä vaativaa tekemistä tarvittiin myös. Värityskirja oli ystävä tässävaiheessa. Mitä pienempää piperrystä, sen parempi.
Sairaslomatodistuksessa syy oli "Määrittelemätön mielenhäiriö"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti